Who am I?

Törmäsin jossakin blogissa mielenkiintoiseen ... and that's who I am sivustoon. Moni kuva kävisi minullekin, mutta tässä hiukan raapaisua kuka olen.

Hiljainen talo

Talo on kanssani hiljaa.

Lasten äänet ovat juuri nyt poissa; yksi koulussa, kaksi äidillään ja pienisuuri ääni unimaassa.

Istun yksin ja ajattelen.

Kuuntelen hiljaisuutta.

Nautin ja ikävöin.

Eepun ja Kaisan tikkataulu odottaa kisaajia. Yksi tikka puuttuu, löysin sen myöhemmin Eepun pöydän alta.

Tomppa on työmatkalla. Lähti oikein ulkomaille asti. Useinhan hän on reissussa, ei sillä, mutta tietoisuus kilometreistä välillämme iskee suoraan ikävähermoon.

Yövaloa ei juuri nyt tarvita.

Kun Tomppa on työmatkalla, Eepu ja Enska ovat äidillään. Eivät siksi ettenkö pärjäisi tai jaksaisi, vaan koska olemme ajatelleet, että niinä päivinä on luonnollista olla toisen vanhemman kanssa. Kun Tomppa on työmatkalla, on kotona vain me kolme. Äippä, Kaisu ja Topi. Ja tietysti koira, mutta vanhus ei enää jaksa olla se suurin riehuja.

Juuri nyt kukaan ei kolista vanhaa peltipurkkia, joka kätkee sisäänsä marmorikuulia.

Kun Tomppa on työmatkalla, huomaan ikävöiväni meteliä. Lasten riitoja, riehumista, leikin ääniä. Vaikka joskus tuntuu, ettei jaksa, ei tämäkään ole mukavaa.

Vielä saa Hello Kityt olla esillä. Vielä Kaisu on lapsi.

Kun Tomppa on työmatkalla, saa Kaisu kaipaamaansa huomiota. Askartelemme, pelaamme, käymme kävelyllä, katsomme elokuvaa, kuuntelemme musiikkia ja tanssimme. Vain me kaksi, vaikka onhan Topi mukana, niinkuin ennen vanhaan. Niinkuin silloin kun oli vain me kaksi. Me molemmat joskus ikävöimme sitä aikaa, sitä yhteyttä. Ja silti, me molemmat ikävöimme poissa olevaa perhettä, sillä talo on liian tyhjä ja hiljainen.

Enskan helmiverhot eivät juuri nyt helise.

Kun Tomppa on työmatkalla, pesen pyykkiä monta koneellista ja viikkaan puhtaita pyykkejä keskellä yötä. Saatan siivota kaappeja iltamyöhäiselllä tai katsella televisiota liian myöhään ja nukahtaa sohvalle.

Barbielaatikossa alkaa olla ahdasta. Juuri nyt ei näillä leikitä.

Kun Tomppa on työmatkalla, kaikki tuntuu vaikeammalta. Ulos lähtö, ystävien tapaaminen, kaupassa käynti. Kun Tomppa on työmatkalla, kaikki tuntuu vain odottavan.

Pienet kengät odottavat hyllyllä ensiaskeleita.

Kun Tomppa on työmatkalla, ikävä puristaa rintaa. Ikävöin erityisesti Tomppaa. Ikävöin kosketusta, tunnetta olla rakastettu. Ikävöin katsetta, joka seuraa. Ikävöin hiljaisia hetkiä yhdessä. Ikävöin kaikkea hänessä ja kaikkea mitä hän tuo mukanaan.

Juuri nyt saavat palikat olla kärryssä paikallaan. 

Kun Tomppa on työmatkalla, odotan häntä kotiin kuin silloin, ensikohtaamisten aikaan. Perhoset vatsassa ovat jo heräilemässä. Huomenna hän sulkee minut syliinsä, näen hänen hymynsä. Huomenna Tomppa tulee kotiin. Vielä yksi yö ja rakkaani on lähelläni. 

Huomenna Tomppa tulee kotiin ja tuo äänet takaisin.

Häähulluilua

En oikeasti käsitä mikä muhun on iskenyt. Yleensä olen hiukka poikamainen jalat maassa tyyppi, mutta tulevat häät on kaivanut minusta esiin prinsessan ja koko ajanhan päässä pyörii puvut, koristeet, kampaukset ja hörsöilyt. Ajattelin kerätä tähän blogiini kuvia ja ideoita päiväkirja tyyppisesti, mutta hääblogi tämä ei silti täysin ole.

Tällä kertaa kaikki kuvat on lainattu netistä. Lähteitä en enää muista kaikille, koska kuvat on tallennettu omalle koneellenikin jo aiemmin. Ainakin Zazabellan, Niinattaren, ja Kampaamoverkon kuvia olen lainannut...

Kerroinkin aiemmin toiveissani olevan sileä nuttura, mutta eihän se toki ainoa vaihtoehto ole. Alla muutama kuva minua miellyttävistä kampauksista.

Näistä kaikista puuttuu kuitenkin mielestäni jotain tai sitten niissä on jotain liikaa. Toivottavasti löydän kampaajan, joka ymmärtää toiveeni ja toisaalta uskaltaa sanoa, ettei sovi mulle jos näin on. Mulla oli aikoinaan aivan loistava kampaaja, joka tiesi tasan mikä mulle sopii ja usein annoinkin hänelle ihan vapaat kädet. Kävi vaan niin ikävästi, että muutin monen sadan kilometrin päähän useammaksi vuodeksi ja kun palasin, kampaamo oli lopettanut ja kampaajan nimikin oli unohtunut.

Pukukin on ihan hakusessa. Tiedän vain, että täydellistä pukua ei ole tullut vastaan. Voisin ostaa puvun myös käytettynä, mutta enpä taida ainakaan kovin helpolla löytää. Kaikki vastaan tulleet harkinnan arvoiset käytetyt puvut ovat olleet liian lyhyitä. Pituutta kun on 180cm niin se asettaa hiukan haastetta. Moni puku sopisi toki käytettäväksi niin, että alushame näkyy helman alta, mutta jotenkin se ei vaan innosta. Alla olevat puvut ovat kaikki ihan kivoja, mutta eivät sitten kuitenkaan täydellisiä.

Tämä puku oli luokiteltu vanhojentanssipuvuksi. Valkoisena ja hiukan pidempänä, ehkä laahuksella, olisi aika täydellinen.

Tämän puvun helma ei miellytä, mutta otin kuvan mukaan erityisesti yläosan kirjailujen vuoksi.

Puku ei saa missään nimessä olla liian kermakakku tai merenneitomallinen. Merenneito on ihan kiva iltapuvussa, mutta en missään nimessä näe itseäni menossa naimisiin sellaisessa. Kirjailujakin saa olla, joko mustia tai pinkkejä/fuksian punaisia. Tai sitten puvun tulisi olla melko eleetön. Ei siis miljoonaa strassia, eikä kultaa. Helppoa... Ainakin tiedän mistä en tykkää.

Mua kiinnostaisi Partiolaisten morsiuskruunu. En vain tiedä sopiiko se ollenkaan mulle. Olen siis ollut lapsena ja nuorena partiossa ja nyt aikuisena innostuin uudelleen tyttäreni aloitettua partion.

Tällä partiolaisten morsiuskruunulla on pitkä historia. Sirkka Aarne lahjoitti vuoden 1937 jouluaattona kruunun partiotyttöjen käyttöön. Kruunun mukana tulee valokuvakirja, jonne kukin kruunua käyttänyt morsian lisää oman kuvansa. Kirjoja on jo kertynyt useita, sillä sadat partiota harrastavat morsiamet ovat käyttäneet kruunua omissa häissään. Olisi hienoa olla osa tuota perinnettä, mutta mahtaako tyyli nyt kuitenkin ajaa perinteen edelle tässä asiassa?

Mukavaa, jos jaksoit lukea näin pitkän pohdinta postauksen. Näitä tulee kyllä valitettavasti tai onneksi lisää... :)

Arvontaa ihanassa blogissa

Novamelina arpoo blogin 2v synttärin kunniaksi. Käykäähän katsastamassa TÄSTÄ!

Takkahuone

Kaivoin oikein kameran esille ja kuvailin hiukan takkahuonettamme. Ja tässä teille esittelyä. :)

Ovelta. Lipastoa vastapäätä on kamala ja ruma sohva. Se saa lähteä kunhan  löydän sopivan.

Takkahuoneesta on ovi kylppäriin. Tuokin kyltti sai juuri lähtöpassit. Tilalle haluan  sellaisen soikean emalisen ihanuuden. Kylppärin ovessa on valkoista lasia. Ikävästi kuultaa saunatakit läpi, nekin saavat mennä ihan naulakkoon, kunhan Tomppa saa sen seinään.

Vanhassa intin lääkintämiehen laukussa säilytetään pieniä shampoo/saippua/hoitoainepulloja. Avain ja lukko on mun ja Tompan oma juttu, niistä puhuttiin pehmoisia ekoilla kerroilla, kun juteltiin.

Arkku on täynnä valokuvia. Pieni tulipalopalli(sanoin tällaista pientä jakkaraa lapsena tulipalopalliksi, koska mamma aina istui sellaisella takkaa sytyttäessään) pitäisi maalata. Kun vaan keksisi värin...

Talon parhaiten varaava takka kaipaisi ehostusta ja lasiluukut. On taas vaan liian vaikea päättää millaiseksi laitellaan. Ehkä vaalean harmaaksi. Rapata kuitenkin aiotaan väristä riippumatta.

Laatikko piilottaa polttopuut.

Verhot eivät ole ihan mun tyyliä, mutta niillä on tunnearvoa. Ne  olivat mammani, joka puolestaan oli saanut ne tuliaisiksi Argentiinassa asuvalta kälyltään, joka oli käynyt serkkuja tapaamassa Seattlessa. Lapsena pidin näistä verhoista ja niiden perhosista, joita ei kylläkään näy kuvassa.

Takkahuoneen peilistä katselee räjähtänyt blogin pitäjä...

Mukaivaista päivää, mä lähden siivoilemaan. :)

Eka varaus

Eiliset häämessut poikivat hiukan lisää ideoita. Olinkin jo nähnyt kätevän kuoren kutsulle johon itse kutsun lisäksi saa nätisti laitettua sekä ajo-ohjeet että majoituksesta tietoa. Yli puolet vieraista kun on tulossa 350km:n päästä. Mulle myös kristallisoitui, että majoituksesta täytyy meidän huolehtia vaikkemme vieraille sitä maksamassa olekaan. Naantalin kylpylä mm. tarjoaa palvelun, jossa vieraillemme varataan vaikkapa 40 huonetta. Kutsun ohessa toimitamme varauskoodin, jolla vieraat pääsevät itse varmaamaan huoneen meidän jo valmiiksi neuvottelemaamme hintaan. Määräpäivänä varaus suljetaan ja varaamattomat huoneet vapautuvat muille. Näin meille ei jää maksettavaksi tyhjiä huoneita ja toisaalta vieraat saavat parhaan hinnan majoittumiselleen.

Puvusta ei ole vieläkään käsitystä. Paitsi, että siinä tulee olla muutakin kuin valkoista. Hokasin myös, että hortensia kimpussa olisi myös yksi kiva vaihtoehto. Kamalan vaikeaa. Ja vaan puolitoista vuotta aikaa! Joku saattaa ehkä naurahtaa mielessään, että aikaa on vaikka kuinka. Mutta neljän lapsen kanssa aika kuluu kuin siivillä. Lisäksi valmistelut ja suunnitelmat tehdään vielä salassa, sillä emme ole kertoneet heille tai oikeastaan kenellekään muullekaan.

Aika oikeaan ovat osuneet arviot meikin ja kampauksen hinnasta. Olen laskenut niille budjettiin 250€. Tämä siis koskee vain minua, päälle tulevat tietenkin Kaisun, Enskan ja poikien hiukset. Tomppa ei parturipalveluja tarvitse. Tompalla on sattuneesta syystä kalju ja parran ajokin sujuu ihan itseltä.

Ostin jo valmiiksi tarra-arkin tulevaa hääkansiota varten. Odotan innolla, että pääsen liimaamaan näitä tilannekuvien alle. Vähän kyllä hävettää olla näin höynähtänyt.... :)

Toivottavasti molempien vanhemmat haluavat osallistua kustannuksiin edes hieman. Häistä kun tulee pakostakin isot. Tompalla on suuri suku ja pohjalaiseen tyyliin kaikki on kutsuttava. Emme kuitenkaan halua jättää kavereita kutsumatta.

Varasin jo kuitenkin pitopalvelun, sillä halusin varmistaa, että saamme pienen, mutta kehutun Pikkasen purtavaa.

Kyllähän viikonloppuna tehtiin muutakin kuin messuiltiin. Vietimme jälkikäteen Enskan nimppareita. Tarjoilu oli vähän vaatimaton. Feta pinaati piirasta, leipäjuustoa, keksejä ja mokkapaloja. Hyvin maistui kuitenkin ja meillä oli oikein mukava ilta Enskan kummien ja heidän poikiensa kanssa.

Tämä päivä oli mukava päättää hiihtäen. Vedän ekaluokkalaisten partioryhmää ja kävimme hiihtämässä lasten kanssa. Itse hiihdin eka kertaa kasiluokan jälkeen ja siitä on jo tovi, pian 20 vuotta! Sen verran mukavaa oli, että taidanpa suunnata suksikaupoille. :)

Sain viikonloppuna kukan ja siitä se hääkimppu ajatus sitten lähti...

Mukavaa viikon alkua!

Suunnitelmat senku paisuu

Jaa, että mitkä suunnitelmat? No hää! Me oomme Tompan kanssa menneet kihloihin ja päättäneet hääpäivän. Siitähän sitte lähti mun elämäntapa remppaki käyntiin, sillä ylimääräisistä kiloista olis kiva päästä ainaki hiukka eroon ennen morsiuspukuun tunkeutumista. :) Ollaan paikkaa jo katseltu ja ekat hankinnat on tehty. Ostin yhdeltä facebook kirpparilta 32 tuikkukuppia. En tiedä onko niille käyttöä, mutta olivat aidosti halvat niin olihan se pakko. Budjettia oon hiukan laatinu ja siinä 7000€:n paikkeilla mennään. Pahasti näyttää siltä, että ylittyy, mutta menköön. Mun häitä vietetään vaan kerran elämässä. Tompalle nää on toiset häät, mutta ei ne ekat kyllä ollu häät mun mielestä laisinkaan. Olivat silloisten appivanhempien kotona ja ristiäisten yhteydessä. Eikä yhdessäkään kuvassa onnellista hääparia... Tää vaan nyt on mun mielipide, toivottavasti olivat onnellisia edes silloin, sillä mikä pointti on muuten nykyaikana mennä naimisiin?

Siinä se kihlauksen merkki kimaltaa surkeassa kuvassa

Värit olen päättänyt. Mennään mun lempiväreillä eli limellä ja vaaleanpunaisella/fuksialla(näiden välillä en ole vielä päättänyt). Kimppuun haluan ehdottomasti, jos vaan on saatavilla, pioneja. Myös liljat saattaisivat käydä. Ja hiukset pitää olla kiinni, sellainen klassinen sileä nuttura, ehkä vesilaineet sivussa ja jokin astetta rokimpi elementti siellä nutturassa. Helppoa eikö? :D Puvusta ei mitään käryä, mutta yhden asian tiedän. Vaikka olenkin jonkin sortin kenkäfriikki, lähinnä kyllä viime aikoina tyytynyt kuolaamaan ja silittelemään kauniita kenkiä, aion astella alttarille Adidaksen Superstar 2:ssa. Ne on mun tavaramerkki enkä tule luopumaan niistä ikinä. Itse hääjuhlassa voikin sitten jalassa olla jotkut ihanuudet.

Kuva lainattu täältä
Ei ollut limeä omassa kaapissa..-

Pioniakaan en löyt'änyt omista kuvistani. Ihanuus lainattu täältä

Meri on mulle tärkeä ja olen kuulemma opettanut maakravunkin rakastamaan merta, joten meri tulee olemaan esillä meidän häissä. Jos ei muuta, niin ruokalistalla. Sekin alkaa olla hallussa. Häihin on vielä reilu vuosi aikaa, se tulee menemään samaan aikaan tuskaisen hitaasti ja liian nopeasti.

Jotta tämä ei kertaheitolla muuttaisi blogia hääblogiksi niin olenhan mä muutakin touhunnut. Olen ainaki ollut kipeiden lasten kanssa. Ensin oli tosiaan Enska, sitten Eepu ja lopuksi Kassu ja Topi. Siinä sivussa on ollut hyvä kuumeilla vähän väliä itsekin. Eipä ole siis ollut paljon energiaa enää postailla, mutta yritän parhaani.

Pihan koristukseksi väsäsin jääpalloja. Värjättyä vettä vesi-ilmapalloihin jäätymään ja pallojen jäädyttyä pallot pois. Esittelen lopputuloksen kunhan saan aikaiseksi kuvailla ne päivänvalossa. Kokeilin myös jäälyhtyjen tekoa. Niitä en ole vielä itsekään nähnyt valmiina, joten esittelen ne samalla sitten pallojen kanssa. Ideahan tuli kopioitua suoraan jonkun OE:laisen kokeilusta ja hän oli vissiin kopioinut jonkun blogista. Kuolemaksenikaan en muista mistä ja kenen idea oli, joten linkkiä en voi tarjoilla.

Lyhtyjen ja pallojen tekoon! Ihanan piristävä väripläjäys muuten tuo vesi-ilmapallo kasa.

Nyt vissypullo kouraan ja katsomaan Juttaa puolen vuoden superdieetteineen boxilta. Iloista iltaa ja makoisia unia kaikille. :)