Hiljainen talo

Talo on kanssani hiljaa.

Lasten äänet ovat juuri nyt poissa; yksi koulussa, kaksi äidillään ja pienisuuri ääni unimaassa.

Istun yksin ja ajattelen.

Kuuntelen hiljaisuutta.

Nautin ja ikävöin.

Eepun ja Kaisan tikkataulu odottaa kisaajia. Yksi tikka puuttuu, löysin sen myöhemmin Eepun pöydän alta.

Tomppa on työmatkalla. Lähti oikein ulkomaille asti. Useinhan hän on reissussa, ei sillä, mutta tietoisuus kilometreistä välillämme iskee suoraan ikävähermoon.

Yövaloa ei juuri nyt tarvita.

Kun Tomppa on työmatkalla, Eepu ja Enska ovat äidillään. Eivät siksi ettenkö pärjäisi tai jaksaisi, vaan koska olemme ajatelleet, että niinä päivinä on luonnollista olla toisen vanhemman kanssa. Kun Tomppa on työmatkalla, on kotona vain me kolme. Äippä, Kaisu ja Topi. Ja tietysti koira, mutta vanhus ei enää jaksa olla se suurin riehuja.

Juuri nyt kukaan ei kolista vanhaa peltipurkkia, joka kätkee sisäänsä marmorikuulia.

Kun Tomppa on työmatkalla, huomaan ikävöiväni meteliä. Lasten riitoja, riehumista, leikin ääniä. Vaikka joskus tuntuu, ettei jaksa, ei tämäkään ole mukavaa.

Vielä saa Hello Kityt olla esillä. Vielä Kaisu on lapsi.

Kun Tomppa on työmatkalla, saa Kaisu kaipaamaansa huomiota. Askartelemme, pelaamme, käymme kävelyllä, katsomme elokuvaa, kuuntelemme musiikkia ja tanssimme. Vain me kaksi, vaikka onhan Topi mukana, niinkuin ennen vanhaan. Niinkuin silloin kun oli vain me kaksi. Me molemmat joskus ikävöimme sitä aikaa, sitä yhteyttä. Ja silti, me molemmat ikävöimme poissa olevaa perhettä, sillä talo on liian tyhjä ja hiljainen.

Enskan helmiverhot eivät juuri nyt helise.

Kun Tomppa on työmatkalla, pesen pyykkiä monta koneellista ja viikkaan puhtaita pyykkejä keskellä yötä. Saatan siivota kaappeja iltamyöhäiselllä tai katsella televisiota liian myöhään ja nukahtaa sohvalle.

Barbielaatikossa alkaa olla ahdasta. Juuri nyt ei näillä leikitä.

Kun Tomppa on työmatkalla, kaikki tuntuu vaikeammalta. Ulos lähtö, ystävien tapaaminen, kaupassa käynti. Kun Tomppa on työmatkalla, kaikki tuntuu vain odottavan.

Pienet kengät odottavat hyllyllä ensiaskeleita.

Kun Tomppa on työmatkalla, ikävä puristaa rintaa. Ikävöin erityisesti Tomppaa. Ikävöin kosketusta, tunnetta olla rakastettu. Ikävöin katsetta, joka seuraa. Ikävöin hiljaisia hetkiä yhdessä. Ikävöin kaikkea hänessä ja kaikkea mitä hän tuo mukanaan.

Juuri nyt saavat palikat olla kärryssä paikallaan. 

Kun Tomppa on työmatkalla, odotan häntä kotiin kuin silloin, ensikohtaamisten aikaan. Perhoset vatsassa ovat jo heräilemässä. Huomenna hän sulkee minut syliinsä, näen hänen hymynsä. Huomenna Tomppa tulee kotiin. Vielä yksi yö ja rakkaani on lähelläni. 

Huomenna Tomppa tulee kotiin ja tuo äänet takaisin.

Suunnitelmat senku paisuu

Jaa, että mitkä suunnitelmat? No hää! Me oomme Tompan kanssa menneet kihloihin ja päättäneet hääpäivän. Siitähän sitte lähti mun elämäntapa remppaki käyntiin, sillä ylimääräisistä kiloista olis kiva päästä ainaki hiukka eroon ennen morsiuspukuun tunkeutumista. :) Ollaan paikkaa jo katseltu ja ekat hankinnat on tehty. Ostin yhdeltä facebook kirpparilta 32 tuikkukuppia. En tiedä onko niille käyttöä, mutta olivat aidosti halvat niin olihan se pakko. Budjettia oon hiukan laatinu ja siinä 7000€:n paikkeilla mennään. Pahasti näyttää siltä, että ylittyy, mutta menköön. Mun häitä vietetään vaan kerran elämässä. Tompalle nää on toiset häät, mutta ei ne ekat kyllä ollu häät mun mielestä laisinkaan. Olivat silloisten appivanhempien kotona ja ristiäisten yhteydessä. Eikä yhdessäkään kuvassa onnellista hääparia... Tää vaan nyt on mun mielipide, toivottavasti olivat onnellisia edes silloin, sillä mikä pointti on muuten nykyaikana mennä naimisiin?

Siinä se kihlauksen merkki kimaltaa surkeassa kuvassa

Värit olen päättänyt. Mennään mun lempiväreillä eli limellä ja vaaleanpunaisella/fuksialla(näiden välillä en ole vielä päättänyt). Kimppuun haluan ehdottomasti, jos vaan on saatavilla, pioneja. Myös liljat saattaisivat käydä. Ja hiukset pitää olla kiinni, sellainen klassinen sileä nuttura, ehkä vesilaineet sivussa ja jokin astetta rokimpi elementti siellä nutturassa. Helppoa eikö? :D Puvusta ei mitään käryä, mutta yhden asian tiedän. Vaikka olenkin jonkin sortin kenkäfriikki, lähinnä kyllä viime aikoina tyytynyt kuolaamaan ja silittelemään kauniita kenkiä, aion astella alttarille Adidaksen Superstar 2:ssa. Ne on mun tavaramerkki enkä tule luopumaan niistä ikinä. Itse hääjuhlassa voikin sitten jalassa olla jotkut ihanuudet.

Kuva lainattu täältä
Ei ollut limeä omassa kaapissa..-

Pioniakaan en löyt'änyt omista kuvistani. Ihanuus lainattu täältä

Meri on mulle tärkeä ja olen kuulemma opettanut maakravunkin rakastamaan merta, joten meri tulee olemaan esillä meidän häissä. Jos ei muuta, niin ruokalistalla. Sekin alkaa olla hallussa. Häihin on vielä reilu vuosi aikaa, se tulee menemään samaan aikaan tuskaisen hitaasti ja liian nopeasti.

Jotta tämä ei kertaheitolla muuttaisi blogia hääblogiksi niin olenhan mä muutakin touhunnut. Olen ainaki ollut kipeiden lasten kanssa. Ensin oli tosiaan Enska, sitten Eepu ja lopuksi Kassu ja Topi. Siinä sivussa on ollut hyvä kuumeilla vähän väliä itsekin. Eipä ole siis ollut paljon energiaa enää postailla, mutta yritän parhaani.

Pihan koristukseksi väsäsin jääpalloja. Värjättyä vettä vesi-ilmapalloihin jäätymään ja pallojen jäädyttyä pallot pois. Esittelen lopputuloksen kunhan saan aikaiseksi kuvailla ne päivänvalossa. Kokeilin myös jäälyhtyjen tekoa. Niitä en ole vielä itsekään nähnyt valmiina, joten esittelen ne samalla sitten pallojen kanssa. Ideahan tuli kopioitua suoraan jonkun OE:laisen kokeilusta ja hän oli vissiin kopioinut jonkun blogista. Kuolemaksenikaan en muista mistä ja kenen idea oli, joten linkkiä en voi tarjoilla.

Lyhtyjen ja pallojen tekoon! Ihanan piristävä väripläjäys muuten tuo vesi-ilmapallo kasa.

Nyt vissypullo kouraan ja katsomaan Juttaa puolen vuoden superdieetteineen boxilta. Iloista iltaa ja makoisia unia kaikille. :)

Ihana, kamala päivä

Tänään oli suunitteilla kaikenmoista, vaan toteutinko mitään? No enpä oikeastaan. Lenkin sain revittyä itsestäni irti iltasella. Olen nyt tuhansien muiden tavoin aloittanut laihdutuksen. Tai kutsun sitä elämäntaparemontiksi. Mähän olen ikuinen remppaaja ja remontista haaveilija, joten sopinee tämä muoto mulle parhaiten.

Miksi kaikki menikin sitten lorvaillessa? No Enska penska on kipeä ja mullakin oli juurihoito. Ja koska en olisi voinut jättää Enskaa kotiin tai ottaa mukaankaan, Tomppa oli kotona koko päivän. Ja se nyt vaan on niin, että jos Tomppa on kotona, mä en saa mitään aikaiseksi.

Päivä oli siis sekä ihana lorvailu-kotoilu päivä, että kamala hammaslääkärin(joka ei oikeastaan ole niin paha, mutta eikös sitä kuulu kamalaksi luonnehtia?) ja saamattomuuden takia.

Mun pitänee esitellä yksi kuva. Saimme nimittäin Tompan kanssa viettää ansaittua lapsivapaata viikonloppua ja päätimme sitten juhlistaa tätä harvinaisuutta kuohuviinin voimin. Mutta, niin tosiaankin, hommassa oli iso MUTTA. Kuohuviinipullon korkki ei auennut, ei vaan millään. Tuskastuneena, skumpan himoisena ja erityisesti kohteliaana(mä nimittäin odotin sitä kuoharia tosi paljon) Tomppa suoritti sapeliavauksen Fiskarsin leipäveitsellä.

Olen mä vaan miehestäni ylpeä. 

Päätän tämän postauksen vauhtihemmon kuvaan. Ei tähän erityistä syytäkään ole, mutta koska tämä päivä oli mitä oli, en ehtinyt ottaa suunnittelimiani kuvia.