Jyväskylä

Hiljaista on ollut blogin puolella. Kaisu loukkasi polvensa ja olemme juosseet kipsijalan kanssa lääkärissä. Onneksi kipsi poistettiin eilen, koska pelättyä polvilumpion murtumaa ei ollutkaan. Vielä jälkitarkastus ja jos kipua on yhä, magneettikuvaus.

Kävimme perheen kanssa tutustumassa Jyväskylään. Tomppa työskentelee puolustusvoimissa ja siirto Jyväskylään olisi edessä. Ongelmalliseksi tilanteen tekee Eepu ja Enska. Yhteishuoltajuuden takia muutto on meille käytännössä mahdoton. Tompalla on edessä joko oikeustaistelu lapsista tai työpaikanvaihto. Jyväskylä itsessään ei ole ongelma tai muutto sen puoleen.

Tässä yhteydessä on kehuttava majapaikkaamme Jyväskylässä, kesällä avattua Solo by Sokos Paviljonki hotellia. Ystävällinen palvelu, hienot huoneet ja maittava ruoka. Voiko sitä enää enempää toivoa? Huoneessamme oli jopa kylpyamme. Melkoista luksusta oli pulahtaa vaahtokylpyyn keskiyöllä kun lapset nukkuivat. Meillä oli käytössämme tuplahuone, oikeastaan siis kaksi huonetta joiden välillä on ovi.

Leikkihuoneessa Topi melkein 10kk. <3

 Tutustuimme myös Keski-suomen Ilmailumuseoon ja kivaa oli. Kaisusta oli parasta ilmavalvonnasta ja viestinnästä kertova näyttely, Topi tykkäsi heittoistuimessa istuskelusta, Eepu lentokoneista joihin pääsi sisälle ja Enska taisi nauttia juoksentelusta. Lasten ilo on joka tapauksessa ihanaa ja silmien loiste heidän oppiessaan uusia asioita.

Kotiin palasimme pohjanmaan ja Tommin lapsuudenkodin kautta. Pysähdyimme jossain Jyväskylän lähellä korjaamaan Topin asentoa turvaistuimessa. Olen tosi pahoillani, että paikka on unohtunut kokonaan. Tämä näky oli kuin paluu lapsuuteen. Oli mukava nähdä, että on olemassa vielä muutakin kuin valtavia ABC asemia marketteineen, joskaan ei niissäkään mitään vikaa ole.

Mukava reissu kaiken kaikkiaan. Nyt sohvaa siirtämään ja huushollaamaan, lomps. Illalla taidan tehdä hieman koeaskarteluja häihin liittyen, niistä lisää myöhemmin. :)

p.s Jääpallot ja lyhdyt joita tein aiemmin eivät koskaan päässeet kuviin asti, sillä plusasteet sulattivat ne. Kauniita kyllä olivat.

Hiljainen talo

Talo on kanssani hiljaa.

Lasten äänet ovat juuri nyt poissa; yksi koulussa, kaksi äidillään ja pienisuuri ääni unimaassa.

Istun yksin ja ajattelen.

Kuuntelen hiljaisuutta.

Nautin ja ikävöin.

Eepun ja Kaisan tikkataulu odottaa kisaajia. Yksi tikka puuttuu, löysin sen myöhemmin Eepun pöydän alta.

Tomppa on työmatkalla. Lähti oikein ulkomaille asti. Useinhan hän on reissussa, ei sillä, mutta tietoisuus kilometreistä välillämme iskee suoraan ikävähermoon.

Yövaloa ei juuri nyt tarvita.

Kun Tomppa on työmatkalla, Eepu ja Enska ovat äidillään. Eivät siksi ettenkö pärjäisi tai jaksaisi, vaan koska olemme ajatelleet, että niinä päivinä on luonnollista olla toisen vanhemman kanssa. Kun Tomppa on työmatkalla, on kotona vain me kolme. Äippä, Kaisu ja Topi. Ja tietysti koira, mutta vanhus ei enää jaksa olla se suurin riehuja.

Juuri nyt kukaan ei kolista vanhaa peltipurkkia, joka kätkee sisäänsä marmorikuulia.

Kun Tomppa on työmatkalla, huomaan ikävöiväni meteliä. Lasten riitoja, riehumista, leikin ääniä. Vaikka joskus tuntuu, ettei jaksa, ei tämäkään ole mukavaa.

Vielä saa Hello Kityt olla esillä. Vielä Kaisu on lapsi.

Kun Tomppa on työmatkalla, saa Kaisu kaipaamaansa huomiota. Askartelemme, pelaamme, käymme kävelyllä, katsomme elokuvaa, kuuntelemme musiikkia ja tanssimme. Vain me kaksi, vaikka onhan Topi mukana, niinkuin ennen vanhaan. Niinkuin silloin kun oli vain me kaksi. Me molemmat joskus ikävöimme sitä aikaa, sitä yhteyttä. Ja silti, me molemmat ikävöimme poissa olevaa perhettä, sillä talo on liian tyhjä ja hiljainen.

Enskan helmiverhot eivät juuri nyt helise.

Kun Tomppa on työmatkalla, pesen pyykkiä monta koneellista ja viikkaan puhtaita pyykkejä keskellä yötä. Saatan siivota kaappeja iltamyöhäiselllä tai katsella televisiota liian myöhään ja nukahtaa sohvalle.

Barbielaatikossa alkaa olla ahdasta. Juuri nyt ei näillä leikitä.

Kun Tomppa on työmatkalla, kaikki tuntuu vaikeammalta. Ulos lähtö, ystävien tapaaminen, kaupassa käynti. Kun Tomppa on työmatkalla, kaikki tuntuu vain odottavan.

Pienet kengät odottavat hyllyllä ensiaskeleita.

Kun Tomppa on työmatkalla, ikävä puristaa rintaa. Ikävöin erityisesti Tomppaa. Ikävöin kosketusta, tunnetta olla rakastettu. Ikävöin katsetta, joka seuraa. Ikävöin hiljaisia hetkiä yhdessä. Ikävöin kaikkea hänessä ja kaikkea mitä hän tuo mukanaan.

Juuri nyt saavat palikat olla kärryssä paikallaan. 

Kun Tomppa on työmatkalla, odotan häntä kotiin kuin silloin, ensikohtaamisten aikaan. Perhoset vatsassa ovat jo heräilemässä. Huomenna hän sulkee minut syliinsä, näen hänen hymynsä. Huomenna Tomppa tulee kotiin. Vielä yksi yö ja rakkaani on lähelläni. 

Huomenna Tomppa tulee kotiin ja tuo äänet takaisin.

Eka varaus

Eiliset häämessut poikivat hiukan lisää ideoita. Olinkin jo nähnyt kätevän kuoren kutsulle johon itse kutsun lisäksi saa nätisti laitettua sekä ajo-ohjeet että majoituksesta tietoa. Yli puolet vieraista kun on tulossa 350km:n päästä. Mulle myös kristallisoitui, että majoituksesta täytyy meidän huolehtia vaikkemme vieraille sitä maksamassa olekaan. Naantalin kylpylä mm. tarjoaa palvelun, jossa vieraillemme varataan vaikkapa 40 huonetta. Kutsun ohessa toimitamme varauskoodin, jolla vieraat pääsevät itse varmaamaan huoneen meidän jo valmiiksi neuvottelemaamme hintaan. Määräpäivänä varaus suljetaan ja varaamattomat huoneet vapautuvat muille. Näin meille ei jää maksettavaksi tyhjiä huoneita ja toisaalta vieraat saavat parhaan hinnan majoittumiselleen.

Puvusta ei ole vieläkään käsitystä. Paitsi, että siinä tulee olla muutakin kuin valkoista. Hokasin myös, että hortensia kimpussa olisi myös yksi kiva vaihtoehto. Kamalan vaikeaa. Ja vaan puolitoista vuotta aikaa! Joku saattaa ehkä naurahtaa mielessään, että aikaa on vaikka kuinka. Mutta neljän lapsen kanssa aika kuluu kuin siivillä. Lisäksi valmistelut ja suunnitelmat tehdään vielä salassa, sillä emme ole kertoneet heille tai oikeastaan kenellekään muullekaan.

Aika oikeaan ovat osuneet arviot meikin ja kampauksen hinnasta. Olen laskenut niille budjettiin 250€. Tämä siis koskee vain minua, päälle tulevat tietenkin Kaisun, Enskan ja poikien hiukset. Tomppa ei parturipalveluja tarvitse. Tompalla on sattuneesta syystä kalju ja parran ajokin sujuu ihan itseltä.

Ostin jo valmiiksi tarra-arkin tulevaa hääkansiota varten. Odotan innolla, että pääsen liimaamaan näitä tilannekuvien alle. Vähän kyllä hävettää olla näin höynähtänyt.... :)

Toivottavasti molempien vanhemmat haluavat osallistua kustannuksiin edes hieman. Häistä kun tulee pakostakin isot. Tompalla on suuri suku ja pohjalaiseen tyyliin kaikki on kutsuttava. Emme kuitenkaan halua jättää kavereita kutsumatta.

Varasin jo kuitenkin pitopalvelun, sillä halusin varmistaa, että saamme pienen, mutta kehutun Pikkasen purtavaa.

Kyllähän viikonloppuna tehtiin muutakin kuin messuiltiin. Vietimme jälkikäteen Enskan nimppareita. Tarjoilu oli vähän vaatimaton. Feta pinaati piirasta, leipäjuustoa, keksejä ja mokkapaloja. Hyvin maistui kuitenkin ja meillä oli oikein mukava ilta Enskan kummien ja heidän poikiensa kanssa.

Tämä päivä oli mukava päättää hiihtäen. Vedän ekaluokkalaisten partioryhmää ja kävimme hiihtämässä lasten kanssa. Itse hiihdin eka kertaa kasiluokan jälkeen ja siitä on jo tovi, pian 20 vuotta! Sen verran mukavaa oli, että taidanpa suunnata suksikaupoille. :)

Sain viikonloppuna kukan ja siitä se hääkimppu ajatus sitten lähti...

Mukavaa viikon alkua!

Lumista tammikuuta

Ihanaa, kun vihdoin on lunta. Lapset tykkää, koira tykkää ja minä tykkään. Mies ei tykkää, kun on lumitöitä, mutta muuten sekin.

Sain vihdoin aikaiseksi porkkanasämpylöitä. Ohje on Kahden Suora blogista, kuvia en omista sämpylöistä kerennyt saamaan, niin hyviä olivat. Ja vielä linkki  ohjeeseen
On muuten vallan mainio blogi mielestäni. Ihan erilainen mitä yleensä seuraan.

Kaisu meni viikonlopuksi isälleen ja me muu perhe mentiin luistelemaan. Oli melkoinen polte itselläkin päästä terille, mutta koska viikkkoja on jo 26+1 en sitten kuitenkaan ottanut riskiä. En nimittäin ole mikään paras luistelija, en edes keskiverto. Viimeksi satutin polveni niin, että se oli kipeä viikkokausia.

Tässä taannoin teimme myös ihanan reippaan metsäretken. Kaikilla oli mukavaa ja lapset taivalsivat reippaasti reilun 3km:n matkan. Pidemmällekin olisi menty, mutta pimeys alkoi laskeutua hiljalleen. Makkarat saatiinkin paistaa tunnelmallisesti pilkkopimeässä, hiljaisessa metsässä. Sellaisessa meikäläisen sielu lepää.

metsässä nähtyä

Tänä viikonloppuna aion ottaa rennosti ja olla hyvällä tuulella. Taidan ottaa mallia vaikka meidän koirasta.:)

Rentoa viikonloppua kaikille!