Paha olo, olo paha

Jatkuva oksetus olo vaivaa. Paha olo ihan koko ajan, ainoastaan kun syö on hyvä olla. Ja kyllä, olen raskaana. Olen raskaana. Raskaana. Minä. Ihmeellistä. En osaa ajatellakaan mitä sitten kun vauva on syntynyt. Tämä vauva on vahinko, onnellinen vahinko.

Meidän lapsi. Olen ihan pilvissä.

Ruokapostaus

Lounaaksi oli kanasalaattia, jossa oli runsaasti valkosipulia. Valtavan hyvää vaikka kuva ei ole kovin esteettinen.

Jälkiruoaksi tein hellapoliisin ohjeella Banoffee kakun. Oikein makoisa makea kakku. Taidan seuraavaksi kokeilla samaista kakkua kesäisesti mansikoilla  banaanin sijaan. Olisiko se sitten nimeltään manoffee?

Haaveilua, jaarittelua ja rutinaa

Taidan olla hiukan ristiriitainen ihminen.Rakastan näitä yön tunteja, kun talo on hiljainen,toisaalta aamun ensitunteja, keskipäivää, iltaa. Pidän siis koko vuorokaudesta enkä haluisi hukata siitä minuuttiakaan. Se on vaan kuitenkin niinkin ikävästi, että kai sitä välillä täytyy nukkuakin, joten siinä sitä menee niitä hetkiä hukkaan. Toisaalta taidan rakastaa nukkumistakin. Pöh. Joka tapauksessa tänä ihanana yönä mua puraisi ompelukärpänen. Leikkasin jo kahdet samanlaiset housut ja toiset on jo valmiinakin. Kaisulille ompelinkin jo, Enskan housut on vuorossa seuraavana. Kaisulin housuihin oli pakko laittaa jotain mustaa sekaan, kun neidillä on menossa rokkivaihe ja vaaleanpunainen on aika out, joten lahkeisiin laitoin mustat nyörit.

Minähän en siis ole mikään mestariompelija ja aikamoista nykertelyä tuo mun touhu on. Nämäkin housut tein ilman kaavaa, joten istuvuudesta ei ole takeita. Nuppineuloja sentään maltoin käyttää. Kuvan nompeluksista lisään myöhemmin.

Nuppineuloille olen muuten miettinyt paikkaa. Minä kun en oikein noista neulatyynyistä perusta. On kai ne ihan käteviäkin, mutta mä olen enempi sitä tyyppiä, joka ommellessa heittelee neulat pitkin poikin pöytää (lue: lattiaa), joten jonkinmoinen rasia on paras ratkaisu. Harmin paikka, että nyt täytyy mennä kirpparille etsimään sopivaa. ;)

Olemme nyt siis muuttaneet oikein virallisesti tänne Tompan taloon. Tuskailen tuplaantuneen tavaramäärän kanssa ja koko ajan on sotkuista. Meillä on yksinkertaisesti ihan liian vähän säilytystilaa suhteessa tavaramäärään. Onhan tämä talo meille muutenkin liian pieni. Enska ja Eepu asuttavat vielä toistaiseksi samaa huonetta, mutta en tiedä kauanko ratkaisu mahtaa toimia. Lasten luonteet kun ovat kovin erilaiset eikä kummallakaan ole omaa tilaa, jossa olla rauhassa. Kaisuli sai oman kopperon. Eipä sinne juuri muuta mahdu kuin sänky ja pöytä, mutta onpahan kuitenkin oma soppi. Kaisulilla on aina ollut oma huone ja syksyllä, kun koulu alkaa lienee oma tila tarpeen. Huoneen laajennus on kyllä mulla mielessä. Se tosin tarkoittaisi, että menettäisimme kodinhoitohuoneen. Toisaalta taas saisimme lisää kaappitilaa.Tästä remontista lisää, kunhan saan runnottua suunnitelman läpi isännälle.

Mä haaveilen vanhasta talosta. Tiedättehän, sellaisesta puutalosta, jossa on sali ja erikokoisista kivistä tehty jalka.Sisällä lankkulattiat ja nurkissa pönttöuunit. Mä näen itseni sellaisessa talossa helposti. Vanha kyläkoulukin olisi kiva tai asema tai kauppa. Mikä vaan, mutta vanha. Talo, jossa on luonnetta ja tunnelmaa. Sinne saisin sopimaan sulavasti arteeni. Niin siis nämä:

Ei taida olla vaikea arvata mitä keräilen.

Nämäkin ovat mulle rakkaita.

Valkoinen pienempi purkki on mummilta ja isomman löysin roskalavalta. Sillä on myös tunnearvoa, koska tämä löytäminen tapahtui Tompan kanssa ihan meidän seurustelun alkuaikoina. En itse ylettynyt purnukkaan joten Tomppa noukki sen mulle talteen. Se oli musta romanttista ja kilttiä. Jotain sellaista. johon en ole oikein vieläkään tottunut.

Tällaiset aarrokset bongasin kierrätyskeskuksesta. Hintaa en enää muista, mutta ei ollut paljoa,koska mun mukaan lähtivät. Mä olen tietyllä tapaa pihi tämmöisren kanssa, Näille pitäisi vaan keksiä jotain ihan oikeaa käyttöäkin. Nyt ne vaan nököttävät vessan hyllyllä, (Mikä tuo kamala ryönäkori kuvassa on?! Eihän meillä  yleensä sellaisia ole... Vannon!)

Mä näen muuten itseni helposti myös uudessa talossa, Tästä olen haaveillut, kunhan vaan olisi edullinen tontti tässä kunnassa ja sitä kuuluisaa pätäkkää tehdä talosta oikeasti omalainen.Tämä talo olisi meille juuri sopiva, lapsilukukin taitaa olla meillä täynnä. (Mulla ei olisi mitään uutta tulokasta vastaan, mutta koska Tomppa on eri mieltä, näillä kolmella höyrypäällä mennään.)

Kuva on napattu Jetta-talon sivulta www.jetta-talo.fi ja talo on malliltaan Mustikka.

Mukavia kesäöitä toivoen hypähtelen nyt nukkumaan.

Hupsista keikkaa!

Niin se alkoi tämä blogi ja meinasi vallan lopahtaakin samantien. Siksi nyt itselle muistutukseksi välipostaus ja huomenna sitten kuvatuksia ja syvällisempiä juttuja.

Kirppiksiä on kierrelty ja sisustettukin. Visioita pomppii päässä, mutta  toteutus (vielä) uupuu. :)

Sisustusvisioita

Kun nyt ihan aikuisten oikeesti tulee kahden talouden yhdistäminen ajankohtaiseksi(tähän asti mun ja tyttären huonekalut ja tavarat ovat olleet meidän kerrostaloasunnossa, vaikka epävirallisesti ollaan jo miehen talossa asusteltukin) sisustuskuume nostaa kovasti päätään. Budjetti on kovin pikkuruinen, suurimpana syynä varmaan meikäläisen piheys. Takkahuone kaipaisi kovasti uudistusta 70-luku kauden jälkeen. Älkää käsittäkö väärin, pidämme yhä miehen kanssa aikakauden tavaroista, mutta homma lähti vähän käsistä ja huone muistutti jo museota. Huoneeseen on tulossa ruskea sohva ja valkoinen kaappi tietokoneelle. Kaikki muu onkin sitten vielä mun päässä. Kevät on saanut mut innostumaan väreistä, jotka on mulle ihan epätyypillisiä.

Tosi ryppyisiä kankaita laatikon kätköstä. Alimmaisena verhot, jotka ajattelin tuon takkahuoneen ikkunaan ripustella. Vaaleanpunainen pussilakana tyynyiksi ja johonkin vielä tuota Marimekon unikkoakin,

Tompalla on paljon näitä tämmöisiä aarteita ja ne täytyisi saada myös luontevasti esille.

Tämä ex-appiukon ottama kuva inspiroi nyt kovasti värityksellään.

Suurin ongelmahan tuossa huoneessa lienee se, että tilan on edelleen tarkoitus toimia takkahuoneena, mutta myös pöytäkoneen säilytys/käyttöpaikkana, lasten leikkipaikkana ja saunan, ei nyt välttämättä pukuhuoneena, mutta jonkinlaisena chillaamona. 

Saas nähdä kuinka mun käy. 

Anteeksi, olen tosi kökkerö kuvaaja. Pielessä on paitsi rajaus niin myös värit. Jonakin päivänä vielä...