Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. tammikuuta 2013

Hiljainen talo

Talo on kanssani hiljaa.
Lasten äänet ovat juuri nyt poissa; yksi koulussa, kaksi äidillään ja pienisuuri ääni unimaassa.
Istun yksin ja ajattelen.
Kuuntelen hiljaisuutta.
Nautin ja ikävöin.

Eepun ja Kaisan tikkataulu odottaa kisaajia. Yksi tikka puuttuu, löysin sen myöhemmin Eepun pöydän alta.
Tomppa on työmatkalla. Lähti oikein ulkomaille asti. Useinhan hän on reissussa, ei sillä, mutta tietoisuus kilometreistä välillämme iskee suoraan ikävähermoon.

Yövaloa ei juuri nyt tarvita.
Kun Tomppa on työmatkalla, Eepu ja Enska ovat äidillään. Eivät siksi ettenkö pärjäisi tai jaksaisi, vaan koska olemme ajatelleet, että niinä päivinä on luonnollista olla toisen vanhemman kanssa. Kun Tomppa on työmatkalla, on kotona vain me kolme. Äippä, Kaisu ja Topi. Ja tietysti koira, mutta vanhus ei enää jaksa olla se suurin riehuja.

Juuri nyt kukaan ei kolista vanhaa peltipurkkia, joka kätkee sisäänsä marmorikuulia.
Kun Tomppa on työmatkalla, huomaan ikävöiväni meteliä. Lasten riitoja, riehumista, leikin ääniä. Vaikka joskus tuntuu, ettei jaksa, ei tämäkään ole mukavaa.

Vielä saa Hello Kityt olla esillä. Vielä Kaisu on lapsi.
Kun Tomppa on työmatkalla, saa Kaisu kaipaamaansa huomiota. Askartelemme, pelaamme, käymme kävelyllä, katsomme elokuvaa, kuuntelemme musiikkia ja tanssimme. Vain me kaksi, vaikka onhan Topi mukana, niinkuin ennen vanhaan. Niinkuin silloin kun oli vain me kaksi. Me molemmat joskus ikävöimme sitä aikaa, sitä yhteyttä. Ja silti, me molemmat ikävöimme poissa olevaa perhettä, sillä talo on liian tyhjä ja hiljainen.

Enskan helmiverhot eivät juuri nyt helise.
Kun Tomppa on työmatkalla, pesen pyykkiä monta koneellista ja viikkaan puhtaita pyykkejä keskellä yötä. Saatan siivota kaappeja iltamyöhäiselllä tai katsella televisiota liian myöhään ja nukahtaa sohvalle.

Barbielaatikossa alkaa olla ahdasta. Juuri nyt ei näillä leikitä.
Kun Tomppa on työmatkalla, kaikki tuntuu vaikeammalta. Ulos lähtö, ystävien tapaaminen, kaupassa käynti. Kun Tomppa on työmatkalla, kaikki tuntuu vain odottavan.

Pienet kengät odottavat hyllyllä ensiaskeleita.
Kun Tomppa on työmatkalla, ikävä puristaa rintaa. Ikävöin erityisesti Tomppaa. Ikävöin kosketusta, tunnetta olla rakastettu. Ikävöin katsetta, joka seuraa. Ikävöin hiljaisia hetkiä yhdessä. Ikävöin kaikkea hänessä ja kaikkea mitä hän tuo mukanaan.


Juuri nyt saavat palikat olla kärryssä paikallaan. 
Kun Tomppa on työmatkalla, odotan häntä kotiin kuin silloin, ensikohtaamisten aikaan. Perhoset vatsassa ovat jo heräilemässä. Huomenna hän sulkee minut syliinsä, näen hänen hymynsä. Huomenna Tomppa tulee kotiin. Vielä yksi yö ja rakkaani on lähelläni. 

Huomenna Tomppa tulee kotiin ja tuo äänet takaisin.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Takkahuone

Kaivoin oikein kameran esille ja kuvailin hiukan takkahuonettamme. Ja tässä teille esittelyä. :)

Ovelta. Lipastoa vastapäätä on kamala ja ruma sohva. Se saa lähteä kunhan  löydän sopivan.

Takkahuoneesta on ovi kylppäriin. Tuokin kyltti sai juuri lähtöpassit. Tilalle haluan  sellaisen soikean emalisen ihanuuden. Kylppärin ovessa on valkoista lasia. Ikävästi kuultaa saunatakit läpi, nekin saavat mennä ihan naulakkoon, kunhan Tomppa saa sen seinään.

Vanhassa intin lääkintämiehen laukussa säilytetään pieniä shampoo/saippua/hoitoainepulloja. Avain ja lukko on mun ja Tompan oma juttu, niistä puhuttiin pehmoisia ekoilla kerroilla, kun juteltiin.

Arkku on täynnä valokuvia. Pieni tulipalopalli(sanoin tällaista pientä jakkaraa lapsena tulipalopalliksi, koska mamma aina istui sellaisella takkaa sytyttäessään) pitäisi maalata. Kun vaan keksisi värin...

Talon parhaiten varaava takka kaipaisi ehostusta ja lasiluukut. On taas vaan liian vaikea päättää millaiseksi laitellaan. Ehkä vaalean harmaaksi. Rapata kuitenkin aiotaan väristä riippumatta.

Laatikko piilottaa polttopuut.

Verhot eivät ole ihan mun tyyliä, mutta niillä on tunnearvoa. Ne  olivat mammani, joka puolestaan oli saanut ne tuliaisiksi Argentiinassa asuvalta kälyltään, joka oli käynyt serkkuja tapaamassa Seattlessa. Lapsena pidin näistä verhoista ja niiden perhosista, joita ei kylläkään näy kuvassa.

Takkahuoneen peilistä katselee räjähtänyt blogin pitäjä...

Mukaivaista päivää, mä lähden siivoilemaan. :)