Minähän en siis ole mikään mestariompelija ja aikamoista nykertelyä tuo mun touhu on. Nämäkin housut tein ilman kaavaa, joten istuvuudesta ei ole takeita. Nuppineuloja sentään maltoin käyttää. Kuvan nompeluksista lisään myöhemmin.
Nuppineuloille olen muuten miettinyt paikkaa. Minä kun en oikein noista neulatyynyistä perusta. On kai ne ihan käteviäkin, mutta mä olen enempi sitä tyyppiä, joka ommellessa heittelee neulat pitkin poikin pöytää (lue: lattiaa), joten jonkinmoinen rasia on paras ratkaisu. Harmin paikka, että nyt täytyy mennä kirpparille etsimään sopivaa. ;)
Olemme nyt siis muuttaneet oikein virallisesti tänne Tompan taloon. Tuskailen tuplaantuneen tavaramäärän kanssa ja koko ajan on sotkuista. Meillä on yksinkertaisesti ihan liian vähän säilytystilaa suhteessa tavaramäärään. Onhan tämä talo meille muutenkin liian pieni. Enska ja Eepu asuttavat vielä toistaiseksi samaa huonetta, mutta en tiedä kauanko ratkaisu mahtaa toimia. Lasten luonteet kun ovat kovin erilaiset eikä kummallakaan ole omaa tilaa, jossa olla rauhassa. Kaisuli sai oman kopperon. Eipä sinne juuri muuta mahdu kuin sänky ja pöytä, mutta onpahan kuitenkin oma soppi. Kaisulilla on aina ollut oma huone ja syksyllä, kun koulu alkaa lienee oma tila tarpeen. Huoneen laajennus on kyllä mulla mielessä. Se tosin tarkoittaisi, että menettäisimme kodinhoitohuoneen. Toisaalta taas saisimme lisää kaappitilaa.Tästä remontista lisää, kunhan saan runnottua suunnitelman läpi isännälle.
Mä haaveilen vanhasta talosta. Tiedättehän, sellaisesta puutalosta, jossa on sali ja erikokoisista kivistä tehty jalka.Sisällä lankkulattiat ja nurkissa pönttöuunit. Mä näen itseni sellaisessa talossa helposti. Vanha kyläkoulukin olisi kiva tai asema tai kauppa. Mikä vaan, mutta vanha. Talo, jossa on luonnetta ja tunnelmaa. Sinne saisin sopimaan sulavasti arteeni. Niin siis nämä:
Ei taida olla vaikea arvata mitä keräilen.
Nämäkin ovat mulle rakkaita.
Valkoinen pienempi purkki on mummilta ja isomman löysin roskalavalta. Sillä on myös tunnearvoa, koska tämä löytäminen tapahtui Tompan kanssa ihan meidän seurustelun alkuaikoina. En itse ylettynyt purnukkaan joten Tomppa noukki sen mulle talteen. Se oli musta romanttista ja kilttiä. Jotain sellaista. johon en ole oikein vieläkään tottunut.
Tällaiset aarrokset bongasin kierrätyskeskuksesta. Hintaa en enää muista, mutta ei ollut paljoa,koska mun mukaan lähtivät. Mä olen tietyllä tapaa pihi tämmöisren kanssa, Näille pitäisi vaan keksiä jotain ihan oikeaa käyttöäkin. Nyt ne vaan nököttävät vessan hyllyllä, (Mikä tuo kamala ryönäkori kuvassa on?! Eihän meillä yleensä sellaisia ole... Vannon!)
Mä näen muuten itseni helposti myös uudessa talossa, Tästä olen haaveillut, kunhan vaan olisi edullinen tontti tässä kunnassa ja sitä kuuluisaa pätäkkää tehdä talosta oikeasti omalainen.Tämä talo olisi meille juuri sopiva, lapsilukukin taitaa olla meillä täynnä. (Mulla ei olisi mitään uutta tulokasta vastaan, mutta koska Tomppa on eri mieltä, näillä kolmella höyrypäällä mennään.)
Kuva on napattu Jetta-talon sivulta www.jetta-talo.fi ja talo on malliltaan Mustikka.
Mukavia kesäöitä toivoen hypähtelen nyt nukkumaan.
