Arvontaa mukavassa blogissa

Oli pakko tulla huikkaamaan, että Tarja's Snowlandissa arvotaan Pentikin lahjakortteja. Käykäähän tutustumassa kivaan blogiin. :)

Tästä pääset arvontaan, onnea matkaan!

Navigare necesse est

Inspiroituneena Kuinka purjehtijaksi tullaan blogista ajattelin jakaa kanssanne yhden suurimmista haaveistani. Se on tietysti oma vene, mieluiten purje sellainen, mutta joku vanha moottorivenekin passaisi mainiosti.

Lapsuuteni ja nuoruuteni olen viettänyt meren äärellä kesämökillämme, myös talvisin. Silloin jo kasvoin kiinni mereen. Sen tuoksuun, suolaiseen ilmaan, ääniin, siihen miltä kuivuva merivesi tuntuu iholla. Ikävöin merelle jatkuvasti. Saariston maisemat ovat minun sielun maisemiani.

Vanhemmillani on purjevene. Valitettavasti liian harvoin pääsen mukaan seilaamaan, mutta aina kun pääsen, tuntuu kuin olisin tullut kotiin. Olisin päässyt taas vanhan rakkaani syliin. Purjehtiessa on perillä kun köysi irtoaa laiturista. Tärkeintä ei matkakohde vaan itse matka. Minua viehättää purjeveneessä erityisesti se, että silloin on luonnon kanssa yhtä. Ei koneella kuulu ajaa kuin äärimmäisissä olosuhteissa ja rantautuessa. Itse luontoäiti päättää kuinka monta solmua vauhti milloinkin on ja helliikö aurinko matkalaista. Purjehtiessa kuulee linnun laulun saarista ja tuulen vihellyksen vanteissa. Purjehdus on minulle kokonaisvaltainen elämys.

Kyllä minulla vielä jonakin päivänä on vene. Ei tänä kesänä, eikä ensi kesänäkään, mutta joskus. Joskus toteutan unelmani.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
Koko elämän se sisältää:
Aallonpohjan, aallonharjan,
myrskyn mustan pilvikarjan
vaan on myös paljon tyyntä lempeää.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
ihminen kuin vene itse on:
Kaipaa aina kaukorantaa
Minkä jaksaa myötään kantaa
Veistämänä oman kohtalon.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
Siinä koko inhimillisyys.
Niin kuin oikut ihmismielen
Kuiskeissa tuulen kielen;
Tuolla petos, täällä ystävyys.

Kaikki muu kuin purjehdus on turhaa,
omaa kuvaamme se heijastaa.
Matka alkaa purjein valkein,
Tuhansien tuulten palkein
Vuodet tummentavat takilaa

Mutta kerran pääset päähän sateenkaaren,
Siellä päättyy yksinäisen tie.
Kerran viimein rantaan rakkauden saaren
Maininki niin levollinen vie.

DIY juttuja ja muuta roskaa

Siivosin autotallia ja huh mikä urakka siinä onkaan. Kaikenlaista roskaa ja turhaa jouti kaatopaikalle peräkärryllisen verran ja tuskin riittääkään. Kaatopaikkahan on siitä ikävä, ettei sieltä saisi ottaa mitään mukaansa, mutta tämä tynnyri oli pakko nyysiä. Ajattelin sen olevan täydellinen häihin. Täyteen vaan kaisloja ja siinäpä taas yksi merellinen elementti.

Mitäköhän tämä tynnyri on alunperin sisältänyt..?

 Löysin alesta tosi kärsineet ruusubegoniat ja istuttelin ne. Toivottavasti kukkivat tänä kesänä vielä. Myös lobelioita, kovin kärsineitä nekin, muutti meille ihanaan patsasruukkusysteemiin. Ihan pilkkahintaanhan se meille tiensä löysi eräältä Facebook kirppikseltä. Ruukku kun on joskus irronnut ja liimattu ja siksi puuttuu pala. Mutta ei se mua haittaa. Mikään ei meillä taida olla niin justiinsa. ;)

Kengät on alunperin tarkoitettu kai tuhkiksi. Appiukon raahauksia nämäkin Tompan lapsuuden kodista. Rumuudessaan niin viehättävät, että saavat jäädä.

Patsas vahtii suihkulähdettä

Appiukko raahasi myös kasan räsymattoja. Ovat Tompan mamman aikanaan kutomia ja varsin hyvä kuntoisiakin. Mä niin tykkään räsymatoista. Ainut ongelma vaan on ettei ne tunnu sopivan meille mihinkään. Näkisin ne hienosti sinä vanhassa talossa, josta muuten edelleen haaveilen, kirkkaine raitoineen. Yksi pitkä matto kuitenkin on parhaillaan työn alla lyhentää kahdeksi matoksi lastenhuoneeseen.

Nyt täytyy rientää hinnoittelemaan lasten vaatteita ja leluja. Mulla on taas kirppispöytä. Mahtaako mennä tappiolle, kun tunnun aina löytävän pöydän täyttö- ja järjestelyreissuilla kotiin viemisiä? Kivaa kesäpäivää pihan kukkien muodossa. :)