Elämäntaparemontti etenee. Kiloja on karissut tämän alkuvuoden aikana 20! Mä olisi uskonut, että se olisi ollut näin helppoa. Mutta toisaalta kun tekee päätöksen, kaikki on. Ja varmasti olisi lähtenyt enemmänki, mutta koska haluan ihan oikeasti hoikistua ja pysyä hoikkana, olen antanut itselleni aikaa tottua uuteen olemukseeni. Tai no, seliseli, mulla on ollut repsahdus aikoja. Mutta silti voin ylpeänä sanoa, ettei paino palannut vaan pysyi juuri siinä mihin ennen repsahdusta jäikin. On melkoinen klisee sanoa, että jos mä pystyn tähän niin kuka tahansa pystyy. Ei se ole ihan noin suoraviivaista. Tottakai jokainen pystyy, mutta se vaatii sisua, tukea ja aikamoista itsekuria. Laihduttaminen on kovaa työtä, ainakin jos sen tekee liikkumalla ja syömällä silti ns. normaaliruokaa. Mä olen vielä kaukana tavoitteestani, mutta koitan silti muistaa olla iloinen ja ylpeä tästä. Toivoisin vaan, että joku huomaisi jonkun muutoksen ja myös sanoisi siitä.
Onhan tässä laihtumisessa ollut yksi haittapuolikin. Nimittäin se, ettei mulla ole tällä hetkellä sopivia vaatteita. Vyötäröltä kun on kadonnut lähes 20cm rasvaa, niin pakostakin ne housut tuppaa tippumaan. :D Ongelma on uusien vaatteiden ostossa on se, etten ole ihan vielä normaalikokoinen, joten se osasto on hetken vielä saavuttamattomissa. Samaan aikaan olen kuitenkin jo liian "pieni" isojen tyttöjen vaatteisiin. Ainakaan ne periaatteessa sopivat eivät istu oikein kunnolla. Olen päättänyt, että kun kiloja on hävinnyt vielä 10, niin ostan muutaman uuden vaatteen. Näistä Henry Lloydeista haaveilen(kuvat lainattu)...
Elämä kuitenkin hymyilee juuri nyt. Ja juuri tähän hetkeen haluan keskittyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti