Ihana, kamala päivä

Tänään oli suunitteilla kaikenmoista, vaan toteutinko mitään? No enpä oikeastaan. Lenkin sain revittyä itsestäni irti iltasella. Olen nyt tuhansien muiden tavoin aloittanut laihdutuksen. Tai kutsun sitä elämäntaparemontiksi. Mähän olen ikuinen remppaaja ja remontista haaveilija, joten sopinee tämä muoto mulle parhaiten.

Miksi kaikki menikin sitten lorvaillessa? No Enska penska on kipeä ja mullakin oli juurihoito. Ja koska en olisi voinut jättää Enskaa kotiin tai ottaa mukaankaan, Tomppa oli kotona koko päivän. Ja se nyt vaan on niin, että jos Tomppa on kotona, mä en saa mitään aikaiseksi.

Päivä oli siis sekä ihana lorvailu-kotoilu päivä, että kamala hammaslääkärin(joka ei oikeastaan ole niin paha, mutta eikös sitä kuulu kamalaksi luonnehtia?) ja saamattomuuden takia.

Mun pitänee esitellä yksi kuva. Saimme nimittäin Tompan kanssa viettää ansaittua lapsivapaata viikonloppua ja päätimme sitten juhlistaa tätä harvinaisuutta kuohuviinin voimin. Mutta, niin tosiaankin, hommassa oli iso MUTTA. Kuohuviinipullon korkki ei auennut, ei vaan millään. Tuskastuneena, skumpan himoisena ja erityisesti kohteliaana(mä nimittäin odotin sitä kuoharia tosi paljon) Tomppa suoritti sapeliavauksen Fiskarsin leipäveitsellä.

Olen mä vaan miehestäni ylpeä. 

Päätän tämän postauksen vauhtihemmon kuvaan. Ei tähän erityistä syytäkään ole, mutta koska tämä päivä oli mitä oli, en ehtinyt ottaa suunnittelimiani kuvia.