Häähulluilua

En oikeasti käsitä mikä muhun on iskenyt. Yleensä olen hiukka poikamainen jalat maassa tyyppi, mutta tulevat häät on kaivanut minusta esiin prinsessan ja koko ajanhan päässä pyörii puvut, koristeet, kampaukset ja hörsöilyt. Ajattelin kerätä tähän blogiini kuvia ja ideoita päiväkirja tyyppisesti, mutta hääblogi tämä ei silti täysin ole.

Tällä kertaa kaikki kuvat on lainattu netistä. Lähteitä en enää muista kaikille, koska kuvat on tallennettu omalle koneellenikin jo aiemmin. Ainakin Zazabellan, Niinattaren, ja Kampaamoverkon kuvia olen lainannut...

Kerroinkin aiemmin toiveissani olevan sileä nuttura, mutta eihän se toki ainoa vaihtoehto ole. Alla muutama kuva minua miellyttävistä kampauksista.

Näistä kaikista puuttuu kuitenkin mielestäni jotain tai sitten niissä on jotain liikaa. Toivottavasti löydän kampaajan, joka ymmärtää toiveeni ja toisaalta uskaltaa sanoa, ettei sovi mulle jos näin on. Mulla oli aikoinaan aivan loistava kampaaja, joka tiesi tasan mikä mulle sopii ja usein annoinkin hänelle ihan vapaat kädet. Kävi vaan niin ikävästi, että muutin monen sadan kilometrin päähän useammaksi vuodeksi ja kun palasin, kampaamo oli lopettanut ja kampaajan nimikin oli unohtunut.

Pukukin on ihan hakusessa. Tiedän vain, että täydellistä pukua ei ole tullut vastaan. Voisin ostaa puvun myös käytettynä, mutta enpä taida ainakaan kovin helpolla löytää. Kaikki vastaan tulleet harkinnan arvoiset käytetyt puvut ovat olleet liian lyhyitä. Pituutta kun on 180cm niin se asettaa hiukan haastetta. Moni puku sopisi toki käytettäväksi niin, että alushame näkyy helman alta, mutta jotenkin se ei vaan innosta. Alla olevat puvut ovat kaikki ihan kivoja, mutta eivät sitten kuitenkaan täydellisiä.

Tämä puku oli luokiteltu vanhojentanssipuvuksi. Valkoisena ja hiukan pidempänä, ehkä laahuksella, olisi aika täydellinen.

Tämän puvun helma ei miellytä, mutta otin kuvan mukaan erityisesti yläosan kirjailujen vuoksi.

Puku ei saa missään nimessä olla liian kermakakku tai merenneitomallinen. Merenneito on ihan kiva iltapuvussa, mutta en missään nimessä näe itseäni menossa naimisiin sellaisessa. Kirjailujakin saa olla, joko mustia tai pinkkejä/fuksian punaisia. Tai sitten puvun tulisi olla melko eleetön. Ei siis miljoonaa strassia, eikä kultaa. Helppoa... Ainakin tiedän mistä en tykkää.

Mua kiinnostaisi Partiolaisten morsiuskruunu. En vain tiedä sopiiko se ollenkaan mulle. Olen siis ollut lapsena ja nuorena partiossa ja nyt aikuisena innostuin uudelleen tyttäreni aloitettua partion.

Tällä partiolaisten morsiuskruunulla on pitkä historia. Sirkka Aarne lahjoitti vuoden 1937 jouluaattona kruunun partiotyttöjen käyttöön. Kruunun mukana tulee valokuvakirja, jonne kukin kruunua käyttänyt morsian lisää oman kuvansa. Kirjoja on jo kertynyt useita, sillä sadat partiota harrastavat morsiamet ovat käyttäneet kruunua omissa häissään. Olisi hienoa olla osa tuota perinnettä, mutta mahtaako tyyli nyt kuitenkin ajaa perinteen edelle tässä asiassa?

Mukavaa, jos jaksoit lukea näin pitkän pohdinta postauksen. Näitä tulee kyllä valitettavasti tai onneksi lisää... :)