Puutarhaunelmia

Mä en olisi koskaan uskonut, että juuri musta koittaa kovasti kuoriutua esille viherpeukalo. Siis nimenomaan koittaa, luontaista lahjakkuutta ei ole havaittavissa ja oppi tuleekin yrityksen ja erehdyksen kautta.

Tänä kesänä pihaa koristaa suihkulähde. Sijoitin sen paikalle, jossa ennen oli leikkimökki. Leikkimökki muutti viime kesänä toiseen paikkaan ja alta paljastui karu saven ja hiekan yhdistelmä. Savea oli sen verran paksu kerros, että jos siihen olisi nurmikon halunnut, olisi pitänyt oikeasti jyrsiä ja ottaa multakuorma. Onneksi mielessäni oli ollut pitkään vesiaihe, joten eikun tuumasta toimeen. Kaikki suihkulähteen ympärillä on joko omasta pihasta tai saatua ja allaskin on ostettu käytettynä.

Päivänliljoja naapurilta ja omasta kukkamaasta, keltaista kurjenmiekkaa lahjoituksena facebook palstalta, liuskekivet talon toisesta päästä(olivat ihan tyhmässä paikassa ja osittain nurmikon alle hautautuneet) ja viinimarja puskakin on ollut tuossa marjaa tekemättä vuosikaudet. Mökin siirron jälkeen viime kesänä teki ensimmäiset marjansa ja hyvältä näyttää myös tänä vuonna. Pieni pensas, jonka nimeä en muista, kituutti ison salavan alla ja toivon että se tuossa nyt lähtee kasvuun. Pitäisi jäädäkin pieneksi ja kukkia valkoisin kukin. Tammen alle, vanhan hiekkalaatikon päälle, olisi tulossa jossain vaiheessa terassi, jossa on kiva nauttia vaikka aamukahvit.

Takapihalla on myös keskeräistä. Viime vuonna takapihalta kaadettiin viisi suurta kuusta, jotka veivät puolet koko takapihasta. Myös takaovi puhkaistiin taloon ja nyt sen jatkeeksi olisikin tarkoitus tehdä kunnollisen kokoinen terassi. Myös oikea uima-allas, sellaisen perus pata-altaan tilalle, siintää haaveissa, mutta sen aika ei ole vielä tänä kesänä.

Toivon huisia väriloistoa, mutta ans kattoo kui ämmän käy. :)

Belliksiä täytyy käydä ostamassa. On niin suloinen ja yksi lemppareistani. (kuva lainattu)

Gladioluksen sipuleita tökin maahan useita. Saa nähdä ehtivätkö kukkia ilman esikasvatusta. (kuva lainattu)

Muutaman dahliakin tuli istutettua. (Kuva lainattu)

Nyt nautitaan kuitenkin omenapuiden ihanasta kukinnasta. <3

On taukoa taas pidellyt

Onpa ollut pitkä tauko bloggauksessa. Huhhuh!

Elämäntaparemontti etenee. Kiloja on karissut tämän alkuvuoden aikana 20! Mä olisi uskonut, että se olisi ollut näin helppoa. Mutta toisaalta kun tekee päätöksen, kaikki on. Ja varmasti olisi lähtenyt enemmänki, mutta koska haluan ihan oikeasti hoikistua ja pysyä hoikkana, olen antanut itselleni aikaa tottua uuteen olemukseeni. Tai no, seliseli, mulla on ollut repsahdus aikoja. Mutta silti voin ylpeänä sanoa, ettei paino palannut vaan pysyi juuri siinä mihin ennen repsahdusta jäikin. On melkoinen klisee sanoa, että jos mä pystyn tähän niin kuka tahansa pystyy. Ei se ole ihan noin suoraviivaista. Tottakai jokainen pystyy, mutta se vaatii sisua, tukea ja aikamoista itsekuria. Laihduttaminen on kovaa työtä, ainakin jos sen tekee liikkumalla ja syömällä silti ns. normaaliruokaa. Mä olen vielä kaukana tavoitteestani, mutta koitan silti muistaa olla iloinen ja ylpeä tästä. Toivoisin vaan, että joku huomaisi jonkun muutoksen ja myös sanoisi siitä.

Onhan tässä laihtumisessa ollut yksi haittapuolikin. Nimittäin se, ettei mulla ole tällä hetkellä sopivia vaatteita. Vyötäröltä kun on kadonnut lähes 20cm rasvaa, niin pakostakin ne housut tuppaa tippumaan. :D Ongelma on uusien vaatteiden ostossa on se, etten ole ihan vielä normaalikokoinen, joten se osasto on hetken vielä saavuttamattomissa. Samaan aikaan olen kuitenkin jo liian "pieni" isojen tyttöjen vaatteisiin. Ainakaan ne periaatteessa sopivat eivät istu oikein kunnolla. Olen päättänyt, että kun kiloja on hävinnyt vielä 10, niin ostan muutaman uuden vaatteen. Näistä Henry Lloydeista haaveilen(kuvat lainattu)...

Elämä kuitenkin hymyilee juuri nyt. Ja juuri tähän hetkeen haluan keskittyä.

Jyväskylä

Hiljaista on ollut blogin puolella. Kaisu loukkasi polvensa ja olemme juosseet kipsijalan kanssa lääkärissä. Onneksi kipsi poistettiin eilen, koska pelättyä polvilumpion murtumaa ei ollutkaan. Vielä jälkitarkastus ja jos kipua on yhä, magneettikuvaus.

Kävimme perheen kanssa tutustumassa Jyväskylään. Tomppa työskentelee puolustusvoimissa ja siirto Jyväskylään olisi edessä. Ongelmalliseksi tilanteen tekee Eepu ja Enska. Yhteishuoltajuuden takia muutto on meille käytännössä mahdoton. Tompalla on edessä joko oikeustaistelu lapsista tai työpaikanvaihto. Jyväskylä itsessään ei ole ongelma tai muutto sen puoleen.

Tässä yhteydessä on kehuttava majapaikkaamme Jyväskylässä, kesällä avattua Solo by Sokos Paviljonki hotellia. Ystävällinen palvelu, hienot huoneet ja maittava ruoka. Voiko sitä enää enempää toivoa? Huoneessamme oli jopa kylpyamme. Melkoista luksusta oli pulahtaa vaahtokylpyyn keskiyöllä kun lapset nukkuivat. Meillä oli käytössämme tuplahuone, oikeastaan siis kaksi huonetta joiden välillä on ovi.

Leikkihuoneessa Topi melkein 10kk. <3

 Tutustuimme myös Keski-suomen Ilmailumuseoon ja kivaa oli. Kaisusta oli parasta ilmavalvonnasta ja viestinnästä kertova näyttely, Topi tykkäsi heittoistuimessa istuskelusta, Eepu lentokoneista joihin pääsi sisälle ja Enska taisi nauttia juoksentelusta. Lasten ilo on joka tapauksessa ihanaa ja silmien loiste heidän oppiessaan uusia asioita.

Kotiin palasimme pohjanmaan ja Tommin lapsuudenkodin kautta. Pysähdyimme jossain Jyväskylän lähellä korjaamaan Topin asentoa turvaistuimessa. Olen tosi pahoillani, että paikka on unohtunut kokonaan. Tämä näky oli kuin paluu lapsuuteen. Oli mukava nähdä, että on olemassa vielä muutakin kuin valtavia ABC asemia marketteineen, joskaan ei niissäkään mitään vikaa ole.

Mukava reissu kaiken kaikkiaan. Nyt sohvaa siirtämään ja huushollaamaan, lomps. Illalla taidan tehdä hieman koeaskarteluja häihin liittyen, niistä lisää myöhemmin. :)

p.s Jääpallot ja lyhdyt joita tein aiemmin eivät koskaan päässeet kuviin asti, sillä plusasteet sulattivat ne. Kauniita kyllä olivat.

Arvontaa!

Mainio arvonta ihanassa blogissa! Aina tyylikästä, raikasta ja kaunista Lexingtonia palkintona Upseerin rouvan blogissa.  klikkaamalla TÄSTÄ pääset osallistumaan. :)

Who am I?

Törmäsin jossakin blogissa mielenkiintoiseen ... and that's who I am sivustoon. Moni kuva kävisi minullekin, mutta tässä hiukan raapaisua kuka olen.

Hiljainen talo

Talo on kanssani hiljaa.

Lasten äänet ovat juuri nyt poissa; yksi koulussa, kaksi äidillään ja pienisuuri ääni unimaassa.

Istun yksin ja ajattelen.

Kuuntelen hiljaisuutta.

Nautin ja ikävöin.

Eepun ja Kaisan tikkataulu odottaa kisaajia. Yksi tikka puuttuu, löysin sen myöhemmin Eepun pöydän alta.

Tomppa on työmatkalla. Lähti oikein ulkomaille asti. Useinhan hän on reissussa, ei sillä, mutta tietoisuus kilometreistä välillämme iskee suoraan ikävähermoon.

Yövaloa ei juuri nyt tarvita.

Kun Tomppa on työmatkalla, Eepu ja Enska ovat äidillään. Eivät siksi ettenkö pärjäisi tai jaksaisi, vaan koska olemme ajatelleet, että niinä päivinä on luonnollista olla toisen vanhemman kanssa. Kun Tomppa on työmatkalla, on kotona vain me kolme. Äippä, Kaisu ja Topi. Ja tietysti koira, mutta vanhus ei enää jaksa olla se suurin riehuja.

Juuri nyt kukaan ei kolista vanhaa peltipurkkia, joka kätkee sisäänsä marmorikuulia.

Kun Tomppa on työmatkalla, huomaan ikävöiväni meteliä. Lasten riitoja, riehumista, leikin ääniä. Vaikka joskus tuntuu, ettei jaksa, ei tämäkään ole mukavaa.

Vielä saa Hello Kityt olla esillä. Vielä Kaisu on lapsi.

Kun Tomppa on työmatkalla, saa Kaisu kaipaamaansa huomiota. Askartelemme, pelaamme, käymme kävelyllä, katsomme elokuvaa, kuuntelemme musiikkia ja tanssimme. Vain me kaksi, vaikka onhan Topi mukana, niinkuin ennen vanhaan. Niinkuin silloin kun oli vain me kaksi. Me molemmat joskus ikävöimme sitä aikaa, sitä yhteyttä. Ja silti, me molemmat ikävöimme poissa olevaa perhettä, sillä talo on liian tyhjä ja hiljainen.

Enskan helmiverhot eivät juuri nyt helise.

Kun Tomppa on työmatkalla, pesen pyykkiä monta koneellista ja viikkaan puhtaita pyykkejä keskellä yötä. Saatan siivota kaappeja iltamyöhäiselllä tai katsella televisiota liian myöhään ja nukahtaa sohvalle.

Barbielaatikossa alkaa olla ahdasta. Juuri nyt ei näillä leikitä.

Kun Tomppa on työmatkalla, kaikki tuntuu vaikeammalta. Ulos lähtö, ystävien tapaaminen, kaupassa käynti. Kun Tomppa on työmatkalla, kaikki tuntuu vain odottavan.

Pienet kengät odottavat hyllyllä ensiaskeleita.

Kun Tomppa on työmatkalla, ikävä puristaa rintaa. Ikävöin erityisesti Tomppaa. Ikävöin kosketusta, tunnetta olla rakastettu. Ikävöin katsetta, joka seuraa. Ikävöin hiljaisia hetkiä yhdessä. Ikävöin kaikkea hänessä ja kaikkea mitä hän tuo mukanaan.

Juuri nyt saavat palikat olla kärryssä paikallaan. 

Kun Tomppa on työmatkalla, odotan häntä kotiin kuin silloin, ensikohtaamisten aikaan. Perhoset vatsassa ovat jo heräilemässä. Huomenna hän sulkee minut syliinsä, näen hänen hymynsä. Huomenna Tomppa tulee kotiin. Vielä yksi yö ja rakkaani on lähelläni. 

Huomenna Tomppa tulee kotiin ja tuo äänet takaisin.

Häähulluilua

En oikeasti käsitä mikä muhun on iskenyt. Yleensä olen hiukka poikamainen jalat maassa tyyppi, mutta tulevat häät on kaivanut minusta esiin prinsessan ja koko ajanhan päässä pyörii puvut, koristeet, kampaukset ja hörsöilyt. Ajattelin kerätä tähän blogiini kuvia ja ideoita päiväkirja tyyppisesti, mutta hääblogi tämä ei silti täysin ole.

Tällä kertaa kaikki kuvat on lainattu netistä. Lähteitä en enää muista kaikille, koska kuvat on tallennettu omalle koneellenikin jo aiemmin. Ainakin Zazabellan, Niinattaren, ja Kampaamoverkon kuvia olen lainannut...

Kerroinkin aiemmin toiveissani olevan sileä nuttura, mutta eihän se toki ainoa vaihtoehto ole. Alla muutama kuva minua miellyttävistä kampauksista.

Näistä kaikista puuttuu kuitenkin mielestäni jotain tai sitten niissä on jotain liikaa. Toivottavasti löydän kampaajan, joka ymmärtää toiveeni ja toisaalta uskaltaa sanoa, ettei sovi mulle jos näin on. Mulla oli aikoinaan aivan loistava kampaaja, joka tiesi tasan mikä mulle sopii ja usein annoinkin hänelle ihan vapaat kädet. Kävi vaan niin ikävästi, että muutin monen sadan kilometrin päähän useammaksi vuodeksi ja kun palasin, kampaamo oli lopettanut ja kampaajan nimikin oli unohtunut.

Pukukin on ihan hakusessa. Tiedän vain, että täydellistä pukua ei ole tullut vastaan. Voisin ostaa puvun myös käytettynä, mutta enpä taida ainakaan kovin helpolla löytää. Kaikki vastaan tulleet harkinnan arvoiset käytetyt puvut ovat olleet liian lyhyitä. Pituutta kun on 180cm niin se asettaa hiukan haastetta. Moni puku sopisi toki käytettäväksi niin, että alushame näkyy helman alta, mutta jotenkin se ei vaan innosta. Alla olevat puvut ovat kaikki ihan kivoja, mutta eivät sitten kuitenkaan täydellisiä.

Tämä puku oli luokiteltu vanhojentanssipuvuksi. Valkoisena ja hiukan pidempänä, ehkä laahuksella, olisi aika täydellinen.

Tämän puvun helma ei miellytä, mutta otin kuvan mukaan erityisesti yläosan kirjailujen vuoksi.

Puku ei saa missään nimessä olla liian kermakakku tai merenneitomallinen. Merenneito on ihan kiva iltapuvussa, mutta en missään nimessä näe itseäni menossa naimisiin sellaisessa. Kirjailujakin saa olla, joko mustia tai pinkkejä/fuksian punaisia. Tai sitten puvun tulisi olla melko eleetön. Ei siis miljoonaa strassia, eikä kultaa. Helppoa... Ainakin tiedän mistä en tykkää.

Mua kiinnostaisi Partiolaisten morsiuskruunu. En vain tiedä sopiiko se ollenkaan mulle. Olen siis ollut lapsena ja nuorena partiossa ja nyt aikuisena innostuin uudelleen tyttäreni aloitettua partion.

Tällä partiolaisten morsiuskruunulla on pitkä historia. Sirkka Aarne lahjoitti vuoden 1937 jouluaattona kruunun partiotyttöjen käyttöön. Kruunun mukana tulee valokuvakirja, jonne kukin kruunua käyttänyt morsian lisää oman kuvansa. Kirjoja on jo kertynyt useita, sillä sadat partiota harrastavat morsiamet ovat käyttäneet kruunua omissa häissään. Olisi hienoa olla osa tuota perinnettä, mutta mahtaako tyyli nyt kuitenkin ajaa perinteen edelle tässä asiassa?

Mukavaa, jos jaksoit lukea näin pitkän pohdinta postauksen. Näitä tulee kyllä valitettavasti tai onneksi lisää... :)