Lintulaudan tragedia (ja vähän muutakin)

Saimme vihdoin kotiutettua isomummin kutomat lapaset Enskalle. On ne vaan niin söpöt ja riemunkiljahduksista päätellen olivat mieluisat myös saajalle. Kaisulle on tulossa samanmoiset ja Eepulle samalla tekniikalla toteutetut leijonatumppuset.

Isomummi on teräsmummi. Vielä 85 vuotiaana kutoilee, ompelee, elää yksin ja hoitaa itse omat asiansa.

Sain kaverilta eilen pinnasängynsuojan. Ja voi kun se sattumalta olikin juuri sen värinen kun olin ajatellut. Tuo vihreä siis. Oli muutenkin  tavata ystävää tosi mukavaa vuosien takaa. Olemme tutustuneet aikoinaan seurakunnan kerhossa ja sen jälkeen olleet samalla luokalla yläasteen loppuun. Lukiossa oikeastaan kuitenkin vasta oikeastaan ystävystyimme. Parin vuoden tauon jälkeen naamakirja yhdisti jälleen ja aina on yhtä mukava tavata vaikka taukoa saattaa olla välillä muutamakin kuukausi. Kaverilla on muuten maailman suloisin pikkuneiti ihanissa vaatteissaan. Diidahin blogia pääset kurkkimaan tästä.

Otinpa tuossa aamupäivällä mukaani kupin kuumaa tarkoituksena juoda se ulkosalla. Jostain syystä tykkään kovasti juoda ulkona emalimukeista vaikka kahvi jäähtyykin niissä luvattoman nopeasti.

Nautiskelin kahvini ripsakassa pakkasessa ja ihmettelin samalla lintujen vähyyttä pihassa. Syy selvisi, kun menin täyttämään lintulautaa. Ilmeisesti kissa, joita täällä kuljeskelee runsain mitoin vapaana taajama-alueesta huolimatta, oli keksinyt oivan apajan. Toinen vaihtoehto on isompi tappelu laudalla. joka tapauksessa maa oli jyväsiä ja höyheniä täynnä.

Syyllisen jälkiä ei enää tallotusta lumesta löytynyt, vain untuvaiset höyhenet leijailivat tuulessa.

Lumista tammikuuta

Ihanaa, kun vihdoin on lunta. Lapset tykkää, koira tykkää ja minä tykkään. Mies ei tykkää, kun on lumitöitä, mutta muuten sekin.

Sain vihdoin aikaiseksi porkkanasämpylöitä. Ohje on Kahden Suora blogista, kuvia en omista sämpylöistä kerennyt saamaan, niin hyviä olivat. Ja vielä linkki  ohjeeseen
On muuten vallan mainio blogi mielestäni. Ihan erilainen mitä yleensä seuraan.

Kaisu meni viikonlopuksi isälleen ja me muu perhe mentiin luistelemaan. Oli melkoinen polte itselläkin päästä terille, mutta koska viikkkoja on jo 26+1 en sitten kuitenkaan ottanut riskiä. En nimittäin ole mikään paras luistelija, en edes keskiverto. Viimeksi satutin polveni niin, että se oli kipeä viikkokausia.

Tässä taannoin teimme myös ihanan reippaan metsäretken. Kaikilla oli mukavaa ja lapset taivalsivat reippaasti reilun 3km:n matkan. Pidemmällekin olisi menty, mutta pimeys alkoi laskeutua hiljalleen. Makkarat saatiinkin paistaa tunnelmallisesti pilkkopimeässä, hiljaisessa metsässä. Sellaisessa meikäläisen sielu lepää.

metsässä nähtyä

Tänä viikonloppuna aion ottaa rennosti ja olla hyvällä tuulella. Taidan ottaa mallia vaikka meidän koirasta.:)

Rentoa viikonloppua kaikille!

Aika se vaan kuluu...

Onpas edellisestä postauksesta vierähtänyt aikaa... Ehkäpä nyt saa blogikin tuulta siipiensä alle kun äippälomalle. Tai no, en virallisesti, mulla loppui työt vuodenvaihteessa, mutta otan tämän loman kannalta koska varsinaisween äippikseen on aikaa enää reilu kuukausi.

Mitä meillä on tapahtunut? Ei ihan hirveästi mitään. Lapset kasvaa ja kehittyy, Tompan kanssa ollaan edelleen rakastuneita ja kirppu riehuu omiaan mahayksiössä. Mulla todettiin raskausdiabetes heti alkuvaiheessa, kun pyysin päästä rasituskokeeseen jatkuvan janon takia ja siksi ollaan sitten oltu tiukassa seurannassa. Ultrissa on käyty aika tiiviisti, mutta eipä kirppu ilkimys suostu näyttämään onko tyttö vai poika. Ärsyttävää, kun ei tiedä millaisia vaatteita voisi haalia kirppareilta. Kaikki sukupuolineutraalit vaatteet, joita on muuten vähän, näyttää mun silmissä poikien vaatteilta. Kirppareilla on vaikka mitä ihanaa lähinnä tytöille, mutta kun ei tiedä. Tyttöolo on ollut alusta asti, mutta mahtaako hän sitten pihdata tietoa viimeiseen asti...?

Tein viikonloppuna kirpparikierroksen ja saldo oli ihan mukava. Hintaa koko läjälle tuli n. 40euroa, mukana on ihan käyttämättömät kengät Eepulle.Tässä kuvakavalkadi aiheesta. :)

Kirpulle siis muutamia bodyja, kengät, sukkia ja pari pukua. Lisäksi kestovaippoja, joita en kuvannut.

Enskalle mekko, tunika, paita, legginsit ja ihana Tintun hattu. Hattu taisikin olla kallein 
tässä läjässä, mutta hyvinkin edullinen uusiin verrattuna(tämä on ihan uudenveroinen). Olisko ollut 5euroa hinta.

Eepulle keinonahkainen lentäjäntakki, ne talvikengät ja huppari. Hupparin kohdalla emmin ja sydäntä hiukan riipaisi, hinta kun oli 6euroa ja mielestäni aivan liikaa kirppisvaatteelle. Mutta tiedän, että tämä on mieluinen. Lego Star Wars on nyt se juttu ja kuntokin oli loistava. Minkälainen äitipuoli ei luopuisi periaatteistaan melkein omiensa vuoksi?

Kassu sai kevääksi ulkoilutakin ja paitakin löytyi. Näiden lisäksi löytyi tosi siisti ja kiva villakangastakki, mutta se on juuri nyt koulussa, kun piti saada heti käyttöön, joten siitä ei kuvaa.

En missään tapauksessa ole merkkiuskollinen tai edes metsästämitään tiettyä, mutta sen verran kuitenkin olen hinnoista perillä, että tiedän milloin on kyseessä löytö. Esimerkiksi tuo Eepun takki, kunnoltaan hyvä mitä vuori hiukan nyppääntynyt, on Zaraa ja hinnaltaan edullinen 6e. En silti oikein ymmärrä joidenkin hinnoittelua esim. Me&I vaatteissa. 13euroa paidasta on aika huimasti mulle ja saa jäädä tankoon. Itse hinnoittelen vaatteet kuin eivät olisikaan mitään tiettyä merkkiä vaan yleisesti on paidat jne. Toisaalta kierrellessä tulee tosi hintakriittiseksi eikä mistään tahtoisi enää maksaa mitään...

Ihania talvipäiviä kaikille, minä menen hakemaan luistimet sovitukseen. Saa
nähdä täytyykö lähteä kaupoille....

Paha olo, olo paha

Jatkuva oksetus olo vaivaa. Paha olo ihan koko ajan, ainoastaan kun syö on hyvä olla. Ja kyllä, olen raskaana. Olen raskaana. Raskaana. Minä. Ihmeellistä. En osaa ajatellakaan mitä sitten kun vauva on syntynyt. Tämä vauva on vahinko, onnellinen vahinko.

Meidän lapsi. Olen ihan pilvissä.

Ruokapostaus

Lounaaksi oli kanasalaattia, jossa oli runsaasti valkosipulia. Valtavan hyvää vaikka kuva ei ole kovin esteettinen.

Jälkiruoaksi tein hellapoliisin ohjeella Banoffee kakun. Oikein makoisa makea kakku. Taidan seuraavaksi kokeilla samaista kakkua kesäisesti mansikoilla  banaanin sijaan. Olisiko se sitten nimeltään manoffee?

Haaveilua, jaarittelua ja rutinaa

Taidan olla hiukan ristiriitainen ihminen.Rakastan näitä yön tunteja, kun talo on hiljainen,toisaalta aamun ensitunteja, keskipäivää, iltaa. Pidän siis koko vuorokaudesta enkä haluisi hukata siitä minuuttiakaan. Se on vaan kuitenkin niinkin ikävästi, että kai sitä välillä täytyy nukkuakin, joten siinä sitä menee niitä hetkiä hukkaan. Toisaalta taidan rakastaa nukkumistakin. Pöh. Joka tapauksessa tänä ihanana yönä mua puraisi ompelukärpänen. Leikkasin jo kahdet samanlaiset housut ja toiset on jo valmiinakin. Kaisulille ompelinkin jo, Enskan housut on vuorossa seuraavana. Kaisulin housuihin oli pakko laittaa jotain mustaa sekaan, kun neidillä on menossa rokkivaihe ja vaaleanpunainen on aika out, joten lahkeisiin laitoin mustat nyörit.

Minähän en siis ole mikään mestariompelija ja aikamoista nykertelyä tuo mun touhu on. Nämäkin housut tein ilman kaavaa, joten istuvuudesta ei ole takeita. Nuppineuloja sentään maltoin käyttää. Kuvan nompeluksista lisään myöhemmin.

Nuppineuloille olen muuten miettinyt paikkaa. Minä kun en oikein noista neulatyynyistä perusta. On kai ne ihan käteviäkin, mutta mä olen enempi sitä tyyppiä, joka ommellessa heittelee neulat pitkin poikin pöytää (lue: lattiaa), joten jonkinmoinen rasia on paras ratkaisu. Harmin paikka, että nyt täytyy mennä kirpparille etsimään sopivaa. ;)

Olemme nyt siis muuttaneet oikein virallisesti tänne Tompan taloon. Tuskailen tuplaantuneen tavaramäärän kanssa ja koko ajan on sotkuista. Meillä on yksinkertaisesti ihan liian vähän säilytystilaa suhteessa tavaramäärään. Onhan tämä talo meille muutenkin liian pieni. Enska ja Eepu asuttavat vielä toistaiseksi samaa huonetta, mutta en tiedä kauanko ratkaisu mahtaa toimia. Lasten luonteet kun ovat kovin erilaiset eikä kummallakaan ole omaa tilaa, jossa olla rauhassa. Kaisuli sai oman kopperon. Eipä sinne juuri muuta mahdu kuin sänky ja pöytä, mutta onpahan kuitenkin oma soppi. Kaisulilla on aina ollut oma huone ja syksyllä, kun koulu alkaa lienee oma tila tarpeen. Huoneen laajennus on kyllä mulla mielessä. Se tosin tarkoittaisi, että menettäisimme kodinhoitohuoneen. Toisaalta taas saisimme lisää kaappitilaa.Tästä remontista lisää, kunhan saan runnottua suunnitelman läpi isännälle.

Mä haaveilen vanhasta talosta. Tiedättehän, sellaisesta puutalosta, jossa on sali ja erikokoisista kivistä tehty jalka.Sisällä lankkulattiat ja nurkissa pönttöuunit. Mä näen itseni sellaisessa talossa helposti. Vanha kyläkoulukin olisi kiva tai asema tai kauppa. Mikä vaan, mutta vanha. Talo, jossa on luonnetta ja tunnelmaa. Sinne saisin sopimaan sulavasti arteeni. Niin siis nämä:

Ei taida olla vaikea arvata mitä keräilen.

Nämäkin ovat mulle rakkaita.

Valkoinen pienempi purkki on mummilta ja isomman löysin roskalavalta. Sillä on myös tunnearvoa, koska tämä löytäminen tapahtui Tompan kanssa ihan meidän seurustelun alkuaikoina. En itse ylettynyt purnukkaan joten Tomppa noukki sen mulle talteen. Se oli musta romanttista ja kilttiä. Jotain sellaista. johon en ole oikein vieläkään tottunut.

Tällaiset aarrokset bongasin kierrätyskeskuksesta. Hintaa en enää muista, mutta ei ollut paljoa,koska mun mukaan lähtivät. Mä olen tietyllä tapaa pihi tämmöisren kanssa, Näille pitäisi vaan keksiä jotain ihan oikeaa käyttöäkin. Nyt ne vaan nököttävät vessan hyllyllä, (Mikä tuo kamala ryönäkori kuvassa on?! Eihän meillä  yleensä sellaisia ole... Vannon!)

Mä näen muuten itseni helposti myös uudessa talossa, Tästä olen haaveillut, kunhan vaan olisi edullinen tontti tässä kunnassa ja sitä kuuluisaa pätäkkää tehdä talosta oikeasti omalainen.Tämä talo olisi meille juuri sopiva, lapsilukukin taitaa olla meillä täynnä. (Mulla ei olisi mitään uutta tulokasta vastaan, mutta koska Tomppa on eri mieltä, näillä kolmella höyrypäällä mennään.)

Kuva on napattu Jetta-talon sivulta www.jetta-talo.fi ja talo on malliltaan Mustikka.

Mukavia kesäöitä toivoen hypähtelen nyt nukkumaan.

Hupsista keikkaa!

Niin se alkoi tämä blogi ja meinasi vallan lopahtaakin samantien. Siksi nyt itselle muistutukseksi välipostaus ja huomenna sitten kuvatuksia ja syvällisempiä juttuja.

Kirppiksiä on kierrelty ja sisustettukin. Visioita pomppii päässä, mutta  toteutus (vielä) uupuu. :)