Lintulaudan tragedia (ja vähän muutakin)

Saimme vihdoin kotiutettua isomummin kutomat lapaset Enskalle. On ne vaan niin söpöt ja riemunkiljahduksista päätellen olivat mieluisat myös saajalle. Kaisulle on tulossa samanmoiset ja Eepulle samalla tekniikalla toteutetut leijonatumppuset.

Isomummi on teräsmummi. Vielä 85 vuotiaana kutoilee, ompelee, elää yksin ja hoitaa itse omat asiansa.

Sain kaverilta eilen pinnasängynsuojan. Ja voi kun se sattumalta olikin juuri sen värinen kun olin ajatellut. Tuo vihreä siis. Oli muutenkin  tavata ystävää tosi mukavaa vuosien takaa. Olemme tutustuneet aikoinaan seurakunnan kerhossa ja sen jälkeen olleet samalla luokalla yläasteen loppuun. Lukiossa oikeastaan kuitenkin vasta oikeastaan ystävystyimme. Parin vuoden tauon jälkeen naamakirja yhdisti jälleen ja aina on yhtä mukava tavata vaikka taukoa saattaa olla välillä muutamakin kuukausi. Kaverilla on muuten maailman suloisin pikkuneiti ihanissa vaatteissaan. Diidahin blogia pääset kurkkimaan tästä.

Otinpa tuossa aamupäivällä mukaani kupin kuumaa tarkoituksena juoda se ulkosalla. Jostain syystä tykkään kovasti juoda ulkona emalimukeista vaikka kahvi jäähtyykin niissä luvattoman nopeasti.

Nautiskelin kahvini ripsakassa pakkasessa ja ihmettelin samalla lintujen vähyyttä pihassa. Syy selvisi, kun menin täyttämään lintulautaa. Ilmeisesti kissa, joita täällä kuljeskelee runsain mitoin vapaana taajama-alueesta huolimatta, oli keksinyt oivan apajan. Toinen vaihtoehto on isompi tappelu laudalla. joka tapauksessa maa oli jyväsiä ja höyheniä täynnä.

Syyllisen jälkiä ei enää tallotusta lumesta löytynyt, vain untuvaiset höyhenet leijailivat tuulessa.